Koko viikon on satanut. Yölläkin sato. Siis niin kamalasti, että virkistyin. Ja kuuntelin sitten sitä ääntä. 

Mulla on tennarit, paljon käytetyt. En malta heittää niitä pois, vaikka tällä kelillä huomaa, että sukka saattaa silleen kastua. Mutta eihän sellasia heitetä pois mistä tykkää. Mun veljen poika on kinunnu kenkiä. Mutta kun tahtoo olla pojalla niin kallis maku. Tietäähän nuo, yläasteikäset. On sitä itekki oltu yläasteella. Sillon kinuttiin Leviksiä. Äiti mää haluan Levikset. Viisnollaykköset ja nappijulpilla. Joo en tiedä onko pojalle löytyny kenkiä, mutta kun oltiin niillä käymässä niin se vissiin ihastu noihin mun kenkiin. Taidan olla yläasteikästen tasolla tässä pukeutumisessa. Mutta ymmärrän äitiä ja isää, jotka ei halua tommosia kenkiä lapsilleen ostaa. Hyvänen aika siinähän menis yhen kuukauden lapsilisät! :) Heh, nyt tuli vähä Risselisää joukkoon! 

Tykkään niin asua täälä. Oonkohan kertaakaan sitä vielä maininnut. Joskus oon miettinyt kumpiko oon, maalaishiiri vai kaupunkilaishiiri. Tykkään molemmista hiiristä, mutta äsken kun vietettiin 75-vuotiaiden synttärijuhlia seurakuntatalolla, niin mieleni tekisi kallistua maalaishiireyteen. Miten mukava oli kuunnella heidän elämästään, jonka he ovat täälä luonnonkauniilla seudulla eläneet. Minäki haluan asua täälä hamaan hautaamiseen asti. Vaikka mun piti kyllä asua loppuelämäni Kuopiossakin. Ehkä kun täältä joudun lähtemään työni perään vaikka Riihimäelle, niin sanon sitten sieläkin samat sanat. Kai se paras paikka on sielä, missä on oma koti ja astiat. 

Meidän perheen vauva on ajelemassa mun luo. Kertoi olevansa Saarijärvellä tulos. Ja sitten kaks meidän yhteistä kaveriakin tulee illan kähmeessä. Tyttöenergiaa luvassa. Huomenna lähetään jatkamaan kaikki matkaa omiin suuntiimme. Minä ja toinen niistä kavereista lähetään ehkä Turkuun, ehkä jonnekin, ollaan yötä teltassa, ehkä. Ei me olla suunniteltu hirveesti. Turusta me ollaan puhuttu. Me mennään vaan ja sitä rataa. Pysähdellään ja ihmetellään. Käydään ehkä myös Turun Caribia-kylpylässä. Ajattelin jättää sillon kyllä silmälasit päähän että näen ne kaikki hienoudet esim. merirosvolaivat, kunnolla. Ilman laseja se olis sellasta ääriviivojen hakemista.

Ehkä mää nyt lopetan. Jonninjoutavaa höpötystä.

P.s pakko tähän vielä lisätä muutama lause. Mun auto on huollossa. Yks e-r-i-t-t-ä-i-n kiva eläkeläismaanviljelijä hinas mut sinne perjantaina. Ja nyt se soitti ja kysy missä mennään. Se oli nähnyt jostain että mulla on vapaa viikonloppu ja mää varmaan tarttisin autoa. Että pitäiskö meidän ryhtyä toisenlaisiin toimenpiteisiin. Sanoin meneväni reissuun kaverini autolla. "Mutta sitten kun palaat sieltä ja jos autolle ei ole tehty mitään, niin soita vaikka mulle, niin hinataan se toiselle korjaamolle." Voi että mää niin tykkään auttavista ihmisistä. Oon senki aikasemmin maininnut mutta mainitsen taas ja niin se vaan on. 

Joskus on päiviä ettei oikein jaksais. Ei oo syytä miksei jaksais. Ei vaan jaksa. Mutta koska mulla ei ollu syytä miksi en aamulla, vapaapäivänäni menisi pururadalle, niin lähdin sinne. Otin Lähimmäisen kammarista ostetut sauvat mukaan. Mutta ei mua kyllä oikeen innostanu se kävely. Sain joo hien pintaan, mutta toivoin jo olevani kotona. Samaan syssyyn tein viikkosiivouksen. Sen olinki ajatellu tänään tehä, oli kiinnostuksen aste sitten mikä hyvänsä. Siinä mattoja piiskatessa ajattelin, että sillon kun jaksaa pitää kodistaan huolta, niin elämä on aika hyvällä mallilla. Joskus nimittäin ei jaksa oikeen siitäkään huolehtia. Mulla oli radio kokoajan päällä, mulla on se aina päällä, kiva kuunnella kun ihmiset juttelee sielä. No niin, Jari Sarasvuo alkoi puhua. Tykkään kuunnella sen jutustelua. Tämän päivän aihe oli terveys. Se sano, että on eri asteisia oloja. Wellness, on olotila, jollon kaikki on ihan ok. Ei oo valittamista, en koe olevani sairas ja elämä pyörii. Sitten sitä alempi aste on sickness. Olossa tuntuu pikkusta alavirettä, flussaa, paikkoja kolottaa. Seuraava aste alempana on illness. Sillon ollaan sairaita. Todella sairaita, masentaa. Wellnessin, tämän ok-tilan, yläpuolella on fitness. Se on tila, jossa pidetään itsestä huolta. Että sitten kun meillä kaikilla kuitenkin jossain vaiheessa on niitä alavireisempiä aikoja, niin me ei sillon pudota kellariin vaan kakkoskerrokseen. Jos yrittää pysytellä sillä ok-tasolla, niin hetken päästä huomaa olevansa niillä alemmilla tasoilla. Koska sillä tasolla ei pysy. Pitää tehä töitä että ei putoo niille alimmille asteille. Näin se sano. Ymmärsin joka sanan. Mutta kun ei aina vaan taho jaksaa. Ja siihenkin se sano: "Älä hyvä ihminen stressaa." Ehei, en käy pururadalla joka päivä. Mutta käyn sielä viikottain. Joskus monta kertaa, joskus sen kerran, pari. Se on iso harppaus siitä kun kävin lenkkitossuineni ulkona ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Yritän pysyä tuola wellness tason yläpuolella jaksamiseni kanssa. Siihen auttaa myös se, että koppaa pesuvadin ja pyyhkeen mukaan ja menee naisten iltaan tekemään itselle jalkahoitoja. Niinku minä eilen tein. Työjuttu! Ihan kiva työ mulla. Ja tänään pysyttelen wellnessin yläpuolella kun meen toiseen naisten iltaan yhelle mökille. Ei passaa jäädä yksin vaan mennä reippaasti toisten joukkoon, sekin on itsestä huolehtimista. Eläköön fitness!!! :D Nyt alko jo mua täälä naurattamaan. Mutta se on vaan tosi, että mulla on parempi olo kun oon pitäny tänään itestä ja kodistani huolta. Mannapuurooki oikeen keitin ja söin sitä mustikoiden kanssa. :) Ja eilen oli joku eläin, harakka-kissa-akselilla pemistänyt mun ovenpielustalle jätetyn roskapussin. Loppu kiire kun seinään kun avasin ulko-oven. Ei auttanut kun lähteä noukkimaan biojätteitä ja muita roskia maasta. Ja tietenkin eka vilkasin näkeekö naapurit!

Pimenee illat, on varjoisat veet. Oon ollut täälä jo 3 kk. Voi kauheeta, voi kauheeta.

En saa sälekaihtimia mun ikkunoihin kunnalta. Vaikka sanoin, että murhamies kattoo mua tuolta tieltä. Mutta aina kannattaa yrittää, siihen lopputulemaan me sen kunnan miehen kans päästiin. Ja ku sanoin, että en mää raaski omasta pussista niitä hankkia ku mulla on niin paljo noita ikkunoita, niin se tuumas, että halvemmalla pääsen kun tuun murhatuksi. 

Mulla oli tällä viikolla 3 vapaapäivää ja sain vieraakseni tytön Oulusta. Voi että oli mukavaa. Me lähettiin ettimään sen kans kirkonkelloja kirkon ylisiltä. Kiivettiin ja kiivettiin. Kurkittiin ja pälyiltiin samalla paikkaan jos toiseen. Paljolti ovat saaneet 1800-luvun lopulla miehet vasaraa naputella. Jo löyty kellotkin. Nykyihminen sanois, että noistahan lähtee varsin muhkee soundi! Onneks ei ollu ehtookellojen aika. Ne olis nimittäin aika napakasti täräyttäny tärykalvoja. Olis siinä ollu vieressä yhet peltorit mutta vieraskoreena ihmisenä olisin antanut ne vieraalleni, sille tytölle Oulusta. 

Lyhyestä virsi kaunis. Huomenna lähen toiveikkaana Toivakkaan. Se ei oo kaukana tästä. Ja se ei haittaa ollenkaan.