Pimenee illat, on varjoisat veet. Oon ollut täälä jo 3 kk. Voi kauheeta, voi kauheeta.

En saa sälekaihtimia mun ikkunoihin kunnalta. Vaikka sanoin, että murhamies kattoo mua tuolta tieltä. Mutta aina kannattaa yrittää, siihen lopputulemaan me sen kunnan miehen kans päästiin. Ja ku sanoin, että en mää raaski omasta pussista niitä hankkia ku mulla on niin paljo noita ikkunoita, niin se tuumas, että halvemmalla pääsen kun tuun murhatuksi. 

Mulla oli tällä viikolla 3 vapaapäivää ja sain vieraakseni tytön Oulusta. Voi että oli mukavaa. Me lähettiin ettimään sen kans kirkonkelloja kirkon ylisiltä. Kiivettiin ja kiivettiin. Kurkittiin ja pälyiltiin samalla paikkaan jos toiseen. Paljolti ovat saaneet 1800-luvun lopulla miehet vasaraa naputella. Jo löyty kellotkin. Nykyihminen sanois, että noistahan lähtee varsin muhkee soundi! Onneks ei ollu ehtookellojen aika. Ne olis nimittäin aika napakasti täräyttäny tärykalvoja. Olis siinä ollu vieressä yhet peltorit mutta vieraskoreena ihmisenä olisin antanut ne vieraalleni, sille tytölle Oulusta. 

Lyhyestä virsi kaunis. Huomenna lähen toiveikkaana Toivakkaan. Se ei oo kaukana tästä. Ja se ei haittaa ollenkaan.