Ja niin alkoi mun Kuopion elämä toisen elämäni sivussa. Laulukoulussa pitäis alkaa kulkemaan äänihuulia aktivoimassa. Äsken kävin kaupungilla ettimässä juhlakolttua. Se ainainen jupina alkoi taas "Miks en voi olla mies, laittaisin vaan sen mustan puvun ja jonku kivan kravatin". En löytäny mieleistäni, en siis voi mennä veljeni häihin. Harmi, olis ollu kyllä mukava mennä! Kait tää tästä vielä iloksi muuttuu. Muuttu ainaki torilla jo pikkusen siihen suuntaan kun nuori mies oli tuonut minipossunsa näytille. Se sitä talutushihnassa piti ja kertoili ympärillä oleville ihmisille: "Me tehhään laatikkoon pissi ja laatikkoon kakka jos siltä tuntuu, mutta mielellään tehhään ulos." Niin justiin, näin teillä! Pikkusen sama asia kun monet miehet puhuu että "vaihdoin mulle renkaat." 

En mä jaksa kirjottaa. Mulle käy monesti näin. Mutta sillon jos ei halua niin ei oo pakko. Aletaan kohta muuttaa yhen kaverin tavaroita hänen uuteen kotiinsa. Onnea uuteen kotiin, olkoon elosi suotuisaa.