Yksi meidän koulun opettaja oli lukenut tekstiään väitöskirjastaan ja tuumannut: Ihan kun omaa oksennusta söis! Mulla on nyt vähän sama olo kun selasin noita aikasempia tekstejä. Asiaa on tuntunut olevan paljon! :) Toisaalta, tämähän onkin höpötysblogi.

Oltiin eilen siskon kanssa kuuntelemassa Johannespassiota tuomiokirkossa. Se kesti hyvän tovin ja oli hyvän kuulosta. Ja kirkko tietty tupasen täysi. Sieltä sitten lähdettiin astelemaan kaverien luo iltaa istumaan. Nähtiin torilla iäkäs naisihminen joka kantoi mukanaan vaatteita. Baskerikaan ei mahtunut päähän, sillä sekin oli täynnä vaatteita. Hän sanoi vievänsä niitä jonnekin. Siskohan se heti huomas että vanhus on dementikko. Otettiin vaatteet pois lakista ja lakki päähän. Hanskoja ei ollut, mutta kätköstä löytyneet sukat laitettiin käsiin. Kysyttiin missä hän asuu. Hän sanoi tuolla ja osoitti kädellään suuntaa. Lähdettiin kulkemaan siihen suuntaan. Risteyksessä kysyttiin muistaako hän osoitetta tarkemmin. Sanoi, ei, mutta se on jossain tuolla, ja näytti nyt ihan eri suuntaan. Silloin sisko sanoi soittavansa hänelle kyydin. Odotettiin hyvä tovi poliiseja. Samalla juteltiin niitä näitä. Iäkseen hän sanoi kolmekymmentä. Siis vuoden nuorempi kuin minä! :) Kovasti oli huolissaan että hän ei nyt voi antaa niitä vaatteita jollekin vaan hänen pitää ottaa ne sinne kotiinsa taas lojumaan. Poliisit tuli, ottivat vaatteet ja vanhuksen kyytiin ja sanoivat lähtevänsä pyykille. Kaikkea hyvää vanhuksen elämään. Koskahan sitä itse on samanlaisessa tilassa. Mene ja tiedä.