Ja mitä aarteita tuo lipasto sisältääkään. Tädin kirjottama K-kasku toisen tädin kauniilla käsialalla kirjotettuna. Sille pitää ostaa kehykset ja naputtaa seinään.

Kassu

Kassu kiva karhunpoika
kuokki kuokalla kovaa kalliota.

Kaiku kiiri kauaksi korpeen.

Kertyipä komea kasa kivoja kiviä.

Känsiä kämmenissä kirveli,

koska kaivaus kesti kuukausia.

Kyllä Kassun katse kirkastui 

kun kuokka kolahti kultakiveen.

Kantoi Kassu kannon keskelle koloa,

kaveriksi kauniin kiven.

Kultakivi koristi kattoa,

kimalteli kuin kuunvalo.

Kassu kirjoitti kivikynällä;

kutsui kaukaisia kavereitaan

katsomaan kaunista kotiaan.

Korppilinnut kadehtien kurkkivat kuusikossa.

Kaikesta kiitollisena Kassu kiepsahti kyljelleen.

Kohta kuului kuorsaus.

Kassu käänsi kylkeä keskellä kylmien kuukausien.

Kevään koittaessa Kassu kurkisteli kiven kolosta.

Köntystellen käveli kevätsäätä kummastellen,

kadoten kauaksi kaukaisuuteen.

                                              Kesällä keinussa kerran kirjoittelin kuulakärkikynällä SS