Varasin kaverin kanssa perinteisen lomareissun toukokuun ekaks viikoks. Varattiin se jo tammikuussa. Joo mennään, me niin mennään!! En sillon vielä tienny elämäni koukeroista. Ja nyt on tuntunu kauan aikaa, että ihan jees lähtee sinne, mutta kun olis kaikenlaista hommaa tässä uuden elämäni järkkäämisessä. Tiedättekö sen tunteen kun on kiire jonnekin, niin ei tiedä käveliskö reippaasti vai juoksisko. Niin semmonen tunne mulla on nyt. Tässä vaiheessa mulla on elämä ennen reissua ja reissun jälkeen. Alanko jo nyt järkkäämään tätä vanhaa kämppää muuttokuntoon, hommaamaan pahvilaatikoita jne ja jne. vai sitten vasta reissun jälkeen apinanraivolla. Ja ne kaikki juoksevat asiat siihen päälle. 

Eilen tyhjäsin mun lipastoa. Sitä lipastoa, jonka laatikoita oon saanu kaksin käsin avata ja laittaa sormet avaamisvaiheessa sinne sisälle poistamaan esteitä että saa laatikon auki. Ja mitä tuossa lattialla on nyt. Puolisääreen ulottuva paperinivaska odottamassa lähtöä keräykseen ja toinen läjä menossa sekajätteeseen. Ja tuo roju on siis vasta tuosta ekasta laatikosta. Mutta jo aukee laatikko helposti yhdellä kädellä! Kylläpäs sitä saa taas kiittää itseään näistä monista järjestyksen vuosista! 

Monesti kun lähtee reissuun niin se lomafiilis tulee vasta sielä lentokentällä. Mutta muhun iski se tunne just nyt. Haluan pois tästä tilasta! Haluan tämän kaiken pois mun silmistäni. Haluan päästä näkemään onko sielä meidän hostellissa torakoita niinku joku oli kommentoinut kotisivujen palautteessa. Kyllähän se aina vähän jännittää missä yönsä viettää, mutta kaverin kanssa päätettiin että ei sitte olla moksiskaan pienistä epäkohdista. Otetaan ne vaan lisämausteeksi reissuun! :) Kuulin alkuviikosta että mun veli vaimonsa kera on Barcelonassa. Minä niille viestiä laittamaan sinne että hertsunleeraa, ootteko te sielä mihin minä lähen ihan kohta. Ne sieltä sitten soitteli. Olivat antaneet pyörävuokraamon isännälle meidän nimet, ja mies lupas vuokrata jopot meille sellaseen sopivaan hintaan. Suku ei oo todellakaan pahin! :) Mää niin tiedän että tuun nauttimaan siitä kun tuuli sekottaa mun hiuksia sinne tänne ja mää poljen ja saatan laulaa luikauttaakin. Välillä sitten kaverini kanssa pysähdytään ihailemaan maisemia ja syömään eväitä ja juomaan vettä. 

Mun kämppis lähti vähä aikaa sitten tuonne kylille. Sillä oli pussissa aikakauslehtiä ja kirjoja mitä se ei ois jaksanu viedä koululle tai kierrätykseen. Se päätti testata josko jättäis pussin pyöränsä luo asioilla ollessaan ja joku varastais sen! :) Aika välkky kaveri. Pyysin sitä laittamaan kylkeen paperin jossa lukee: ÄLÄ OTA!  Suap nähä miten homma toimi! 

Lopetan nyt.