Nyt on tiistai. Pitkästä aikaa viettäny kaks päivää täälä omassa kotonani tekemättä mitään. Tai tekemättä mitään toisten hyväksi. Siis yritätkö sanoo että sulla on ollu 2 vapaapäivää ja et oo matkustanu mihinkään. Joo, just niin. Tai kyllä mää eilen matkustin jkylään. Menin junalla sinne. Shoppailin ja otin rennosti. Kävin ravintelissa kun en jaksanu enää kiertää kauppoja, menin puistoon lukemaan kirjaa. Oli lämmin päivä. Nytkin on lämmintä. Kaippa se kesä alko nyt. Uv-säteily on huomenna voimakasta, sano nainen äskrn radiossa. Kirjotan tätä mun uudella puhelimella. Kummasti mun paksut sormenpääni löytää oikeita kirjaimia. Kaikkeen näköjään tottuu. Ei tarvi enää ku joka kolmas kirjain pyyhkästä pois ja yrittää koskettaa sitä oikeeta. Naapuri kerto mulle pitkän pätkän katiskan kanssa työskentelystään. Kuuntelin tietty kohteliaasti vaikka joku asi meni ymmärtämättömänä pääno ohi. Kuulemma siitä tuli niin hyvä että isompiki lahna jää kiikkiin. Saa nähä koska saan kutsun kalasopalle. Syön tosi vähä kalaa. Pitäis syödä enemmän. Se on terveellistä, sanotaan. En jaksa enää kirjottaa. Olkoon lämpö kanssamme.