Kirjotan nyt violetilla. Mulla on sellanen violetti olo. Violetti on kiva väri ja mulla on kiva olo. En meinannut osata tulla tänne bloginkirjotussivulle. Tää on jotenki muuttunu. Kaikki asiat kokoajan muuttuu, ei meinaa perässä pysyä. En oo tänne pitkään aikaan kirjottanu. Ei oo ollu sellanen mieli, että vois kirjottaa. Elämä on ollut hektistä. Ei oo aina ollu niin onnellista, ihanaa ja auvoista. Ihminen joskus väsähtää ja suorittaa vaan yhden tehtävän alta pois. Tämä kesä on ollut odotettu. Ei enää koulua, niin mukavaa kun sielä olikin, niin nyt sitä ei enää oo. Siitä mää tykkään. Oon nyt täälä Oulussa. Tulin eilen junalla. Se oli kivaa, vaikka oltiinkin kolme varttia myöhässä aikataulusta. Luin lehtiä ja söin banaania ja omenaa. Eväsleivät jäi kotiin jääkaappiin. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Sinne ne tuppaa jäämään. Taas jouduin itteeni kiittämään. Tulin tänne ihanan ystäväni luo. Se lähti aamulla töihin. Ja minä tässä odottelen, että kaupat aukeisivat. Aion mennä shoppailemaan. Liekö tuolta mitään löytyy. Pessimisti ei pety koskaan. Meen ainaki kattomaan onko toripoliisi vielä paikoillaan. Vois käydä jossain kirpputorilla kiertelemäs. Sieltä vois löytyä tähän tytön tietsikkaan v-nappula. V on hävinnyt tästä näppäimistöltä. Nyt huomaan, kuinka tärkeitä kirjaimet on. Ja monessa sanassa on juurikin tuo v- kirjain. Sitä pitää painaa vähän erilailla kun näitä muita kirjaimia. Pitää yrittää painaa silleen keskeltä, että osuu tuohon mölttiin. Saa nähä tuleeko tästä päivästä yhtä lämmin ku eilisestä. Tai siis yhtä kuuma. Antaa tulla vaan, jos on tullakseen. Huomenna soitan veljeni naimisiin. Tai ei se ihan sillä vihityksi tuu. Papin aamenta se vaatii. Se asia ei onneks oo vielä ainakaan kirkkohäissä muuttunu. Mutta onnea heille jo etukäteen. Täälä on niin ihanan hiljasta. Kello raksuttaa. Kaikkien pitäis nähä tämä asunto missä mää nyt oon. Tytöllä on silmää sisustukselle. Paljon kivoja yksityiskohtia, on kodikasta ja viihtyisää. Onko nyt se hetki että vois laittaa flipflopit jalkaan ja lähteä tallustamaan rotuaarille. Taitaa olla. Voi mää oon vuoden tääläkin asunu. Sillon ku olin nuori. 17/18-vuotias. Siis ihan lapsi toisinsanoen. Elämä on ihmeellisesti mua kuljettanu paikasta toiseen. Hyvä niin. Mulla on ollu hyvä elämä. Heippa!