Aika kulkee, minä sen mukana. Lomareissulla käytiin, kaikkea nähtiin, kaikkea koettiin, espanjaa opittiin, kirjaa luettiin, puistossa istuttiin, auringossa lämmiteltiin, varpaita meressä kastettiin, pyörää ajettiin, kukkulalle mentiin, loppumatka portaita pitkin kivuttiin, linnoitus saavutettiin, eväät syötiin, vettä juotiin, istuttiin, nautittiin, alas laskeuduttiin, laulavan suihkulähteen luo poljettiin, vettä alko sataa -> kastuttiin. Naurettiin. Nyrkkikoput toisillemme annettiin. Aurinkorasvat silmillemme luonnon toimesta viskottiin. Karttaa katsottiin. Poljettiin. Pientä katosta etsittiin. Ja taas karttaa katsottiin. Poljettiin. Pientä katosta etsittiin. Kysyttiin. Meitä neuvottiin (mutta ihan väärään suuntaan) Taas kysyttiin. Tulosuuntaan takasi poljettiin. Karttaa katsottiin. Poljettiin. Naurettiin. Perillä burgerista euron hampparit haettiin. Hostellin portailla syötiin. Vaatteet kuivumaan ripustettiin. Suihkussa käytiin. Naurettiin. 

Huhhuh! Kaikkien pitäisi lähtee käymään Barcelonassa! Mieletön kaupunki. Mieletön kaupunki, sanoinko sen jo, mieletön kaupunki! 

Kuopioon palasin. Perjantaina mentiin kahen kaverin valmistujaisiin mökille. Ne oli yllätyspippalot. Ei hiiskuttu niistä sanaakaan valmistuville pojille. Perillä siskoni kanssa onniteltiin. Ennen syöntiä näitten poikien vaimot meni lahjapaketteineen pitämään puhetta. Ja kas kummaa, ne sanat ja paketit oli tarkotettu mulle ja mun siskolle. Ne ei ollukkaa mitkään valmistujaiset vaan meidän läksiäiset!! Kaikki oli jekuttanu meitä!! Voi sitä ihmetyksen määrää ja yllättynyttä oloa. Ja sitä naurunkikatusta mikä siitä seuras! Just. Sillälailla! Vietettiin sitten mukavat läksiäiset!!! Vieläki hymyilyttää! Ne on niin tuommosia nuo kaverit! 

Oon asunu 7 vuotta tässä samassa talossa ja vähä aikaa sitte hoksasin että tuola alhaalla voi pestä mattoja. Kiva silleen tässä vaiheessa tutkia paikkoja! :) Ja tänään kylläkin pyhätöinä mutta äitienpäivän kunniaksi porstasin kaks mattoo. Porstalla hinkkasin ja painepesurilla huuhtelin. Tuli siinä mieleen kaikenlaista. Veljeni kans käytiin taannoin pesemäs isän ja äitin auto palokunnan letkulla. Ei vissiin suurella rakkaudella tehty sitä hommaa kun kotia päästiin niin se oli ihan laikukas. Äiti sano: se on ku jaloompesty! Mutta äitin torumisista lähtee monesti pohja pois ku meitä alkaa aina naurattamaan sen sanomiset. Meidän äiti on sanontojen mestari. Nyt aikuisiällä ollaan koottu yhteen kaikkia sen lausahduksia. Ei sillä eikä millään, eikä pahalla ensinkään äiti, mutta haluan niitä tähän kirjottaa: "Kyllä kyllä ja kyllä sanon minä hohtimet kumminki, kaksmetrisiä ihmisiä talo täynnä eikä mitään saada aikaan jos ei äiti patista. Pian minä hypin niin tasakäpälää niin tasakäpälää!!" Ja mitä niitä kaikkia nyt on; jo on markkinat ja huomenna toripäivä. Ja mua nyt niin naurattaa, aivan kauhiasti mua naurattaa! :) Mutta hyvää äitien päivää niin omalle äitille kun muillekin äideille! Jatkan nyt toimiani!