Kanttorin työ on aika metkaa. Eilen läksin yhden kirkkokuorolaisen kanssa ainoalle käytössä olevalle kyläkoululle sirkukseen. Illan päättäisi kevätkirkko koulun pihassa. Tämä kuorolainen on hauska mies. Se jutustelee paljon: "Tykkään jutella, minä en oo mikkään tuppisuu", se sanoo. Ja niinpä ajeltiin koululle ja se kerto mulle sitä sun tätä siitä sun tästä. Jo joutui armas matka rattosasti. 

Lapset olivat kuulemma itse keksineet ohjelmanumeronsa sirkukseen. Eräästä numerosta tuli taas elävästi yksi muisto mieleen omasta menneisyydestä. Lavalle nimittäin kipusi kaksi poikaa puntin kanssa. Toinen yritti rehvakkaasti nostaa sitä mutta irvistyksistä huolimatta ei saanut sitä ylös. No, en ala tässä selittämään tätä ohjelmanumeroa sen tarkemmin, vaan sitä mun muistoa. Kuopiossa neljä tyttöä talvehti omakotitalossa jonka alakerrassa oli omistajien puntteja sun muita kehonrakennusjuttuja. Yksi asukeista sano, että se oli nostanu penkistä painoja. "Lähe mukaan, mää näytän sulle", se sano. Mentiin alakertaan. "Ensin mennään näin", tyttö sanoi, käyden penkille makaamaan, asensi tangon rintarankaansa kiinni ja jatkoi "sitten...", voi kauhistus, tyttö ei päässyt sanoissaan eteenpäin koska ei saanutkaan nostettua sitä punttia. Joku oli lisänny rutkasti painoja. Ja tanko ei kertakaikkiaan noussut! Mutta kun me ollaan niin kauheen kovia kikattamaan tämän tytön kans, niin hetkeen ei voinu tehä muuta ku nauraa. Siinä samassa muistu että vessassa olis pitäny käydä jo kaks tuntia sitten. Lisäksi mun oikeen käden ranne oli tulehtunu. Yrittää sitten auttaa tyttöö hädässä yhdellä kädellä, jalat ristissä, maha kippurassa, suu virneessä, ja kun mun suu on virneessä, niin silmät menee sikkaraan, ja se vähänen mikä silmistä näky, niin senkin täytti nauruvesi. Huonot oli lähtökohdat. Ja mitä teki tyttö siinä penkillä, samaa kun minä paitsi eri asennossa, ja lytyssä puun ja kuoren välissä hätää kärsimässä. Voi veljet ku me lopulta saatiin se paino ylös, niin se oli riemukas hetki, sen voin kertoo kaikille jotka sen haluaa kuulla. Ja siitä sitten suitsait sukkelaan vessan puolelle.

Musta on tainnu tulla vanha ku vanhoja muistelen, mutta se se vasta metkaa on! :) Ja lehtijuttu tehtiin musta tänään eikä sekavammin osannut ihmislapsi itsestään puhua. Onneks toimittajat osaa pistää lauseenrakenteet kohilleen.