Tiistai se nyt vaan on. Aurinko lämmittää ja elämä vieläkin hymyilee. Mää vaihdoin nyt tämän tekstin väriä. Oon monta juttua kirjottanu harmaalla. Nyt olkoon vihreän vuoro. Käyn esikatselemassa onko tää hyvä. Pieni hetki... Joo, oli se hyvä.

Mukava, niin mahdottoman mukava viikonloppu takana. Isäpappa täytti vuosia ja sitä juhlimme yhdellä saarella kera koko perheen ja jälkeläisten. Paitsi yks veli oli estynyt ja hänen vaimonsa ja kolme lastaan. Ja yksi veljenpoika. Joten täydellisestä 69 kokoonpanosta miinus 6. Halusin avartaa tätä tilastojen valossa. Ja mitäkö sielä teimme? Ilmojen suosiessa olimme pihalla. Varsinkin mölkky ja lentopallo oli kovassa huudossa. Ja kova oli huuto myös pelaajilla. Kilpailuviettiä löytyy! Ja sitä kesäistä herkkua, muurinpohjalättyä ja grillimakkaraa kera salaatin ja mummon iki-ihanien sämpylöiden. Kuulin, että yks veljentytöistä oli toivonut mummulta synttärilahjaksi yhtä sämpyläpussia! Ei olisi huono lahja ollenkaan. Ja rantasaunaa ja uimista, en toki minä uinut, varmaan ainut jolla pysyi järki päässä. Ja kuka souteli ja kuka muuten vaan nautti elämästä. Virallisempi juhlaosuuskin järjestettiin juhlien sankarille. Lahjaksi annoimme taulun jossa on kaikkien meidän kuvat ja keskellä äitin ja isän vihkikuva. Semmonen kuvakollaasi siis. Ja nyt se jäätävän kokonen taulu koristaa lapsuudenkotimme olohuonetta, tiedättekö, sillä seinällä missä on piano. Just sillä. 

Ja kun minä sieltä tänne omaan kotiini tulin ja postin laatikosta hain, niin mitä ihmettä sielä oli. Lahjapaperilla päällystetty joku asia. Avasin sen ja voi hyvä jyssäys!! Mun ihana rakas ystäväni Henukki oli kerännyt kuvia meidän yhteisiltä Kuopion ajoilta ja tehnyt niistä semmosen ifolorkirjan. Oli kuvia yhteisestä koulusta, yhteisistä kavereista, yhteisistä hetkistä siellä ja täällä! Ja otteita vieraskirjasta. Mitkä muistot palas mieleen. Just semmoset kivat muistot ja mää tänäänki sitä tutkin ja taas tuli uudet muistot mieleen. Kiitos tyttö, olet tuhansien smaragdien arvoinen! :D 

Elämä on niin tämmöstä!