Aamulla aikasin heräsin, autoa korjaamolle kyhäsin. Ensimmäinen oman auton huoltokeikka elämässäni, tunsin oloni aikuiseksi. 

Mies ajeli, katsoi ja syynäsi, nosti ilmaan ja pellin alle kurkisti. "Ennustajaksi en voi ruveta, mutta kyllä sinä voit luottavaisin mielin sillä ajaa. Renkaat on huonohkot, vesikelillä himmailet." Kiitin kovasti ja kerroin mieleni olevan nyt vapaampi kun ammatti-ihminen kertoo faktoja. Ja kovasti muuten kertoikin. Mene ja tiedä mikä osa siitä tiedosta jäi sisääni. Veikkaan että suurin osa termeistä jäi ilmaan väreilemään.

Kotopuolessa sitten tutustuin tuleviin työjuttuihin. Veteraaneja säestän kappelissa ja muistotilaisuudessa päivän muutaman jälkeen. Laulut oli mulle uusia. (On muuten hyvä keksintö tuo sähköpiano. Luurimet korville ja kukaan ei kuule vaikka soitto alkaisi heti yheksältä aamulla.) Mutta voi, kyynelkanavani aukes.

" Havuseppeleen kannamme sulle,
se on tervehdys viimeinen.
Sen kannamme arkkusi luokse,
sua, veljemme, muistellen.
Näin tahdomme kaikille näyttää,
veli veljeään unhoita ei.
Aseveljenä muistamme aina
sinut tuoni kun luotamme vei.

Kotikirkossa arkkusi ääreen
me siunaten laskemme sen.
Viime matkaan kun täältä sä lähdet,
havuseppele sua opastaa.
Tämä viime on kunniamatka,
veljet, seppeltä seuratkaa. 

On päättynyt maallinen retki,
elo alkanut on iäinen.
Koti uusi on auennut sulle
luona Taivaisen Isämme.
Havuseppele kertoo, myös meillä
sama veljet, on yhteinen tie."

Ei loppunut itku tuohon lauluun. Toinenkin tuntematon laulu tuli vastaan. Voi olla että kanttori joutuu varaamaan nessua mukaan.

1. Löysin mummon ullakolta vanhan kanteleen,
kurkihirren alla varmaan vuosia riippuneen.
Sen on tehnyt taidoillaan vaari-vainaa aikoinaan.
Mummo kertoi tarinan sen kiikkustuolistaan.

2. Mummo kaivoi piirongista kirjeen kauhtuneen.
Nuorukainen Kannakselta kirjoitti vaimolleen:
Kahden viikon loman sain. Jälkeen ensi perjantain
pojalle tuon rintamalta lahjaksi kanteleen.

3. Mummo luki vaarin kirjeen pienelle lapselleen.
Poika valvoi ikkunassaan raitille katsellen.
Koitti aamu sunnuntain. Saapui kotiin - kannel vain.
Viesti kertoi vaarin taisteluissa kaatuneen.

4. Poika joutui ikävän vain rintaansa hautaamaan.
Rauhan alkaessa kasvoi työhönsä tarttumaan.
Kiire täytti kourat näin. Kurkihirren alle jäi
kannel, jota nuori mies ei ehtinyt soittamaan. 

5. Kerro mulle, mummo, vielä soitosta kanteleen.
Näytä, kuinka vaari-vainaa otti sen polvilleen.
Mummo hiljaa hyräili, sormin herkin säesti
vaari-vainaan vanhaa kiitoslaulua Luojalleen.

6. Isäni ei ehtinyt siis näppäillä kanneltaan.
Voisko vaarin lapsenlapset oppia soittamaan?
Löytäisinkö vielä sen kiitollisen sävelen?
Kuulisitko, Herra, vaari-vainaan ja Suomenmaan?

Nähdä ja kuulla kun veteraanit laulavat sydämensä pohjasta. Se on mieltä liikuttavaa.

Mutta mieli on silti nyt iloinen, kun kaikki on hyvin. Kaveri kävi alkuviikosta ja me käytiin polskuttelemassa järvessä. Vesi oli yhtäkuin linnunmaito. Mitä se ikinä sitten tarkottaakaan? Vieraat on mukavia. Niitä on aina mukava ottaa vastaan. Iloitsen ja lopetan nyt.