Kävelin tänään tuota kotirinnettäni alas työmaata kohden. Etäällä kaksi tyttöä kävi aina välillä kurkkaamas sille tielle missä kävelin. Jo on tytöt leikkisällä päällä, ajattelin. Mutta kun pääsin heidän luokseen, niin mitä näinkään. Kirpparipöydän. Tytöt olivat tulleet mummulaan kesäloman viettoon ja halusivat heti laittaa kirpparin pystyyn. Tottahan toki minä heiltä jotain ostan ja kahta kauheemmin, koska kuulin heidän olevan Kuopiosta! Ah, Kuopiosta! Näin oksalla riippumassa sulosen sinisen saunatakin, tais olla nalle puheilla varustettu. Voisin ostaa tuon. Lasten mummo tuli siihen ja sano että sisällä on vaaleenpunasiakin. Hinta oli mitä olemattomin. Mutta tytöt oli riemuissaan, ensimmäinen kauppa tehty. Ja nyt omistan 3 lasten saunatakkia. Hmm... mulla ei oo lapsia. Vaan on ihania kummilapsia ja sisarusten lapsia ja kavereiden lapsia. Ken luokseni tulee käymään, saa saunatakin omakseen! :D Aika hyvä porkkana!

Tulin siks kävellen, koska mun pyörä on ylösalasin mun naapurimiehen pihassa. Se kerran huikkas mulle, että jos sulla joskus tulee ongelmia pyörän kans, niin tuo se mun luo. Samalla silmäyksellä se huomas, että ketjuja ei vissiin oo tullu rasvattua ja penkkikin repsottaa ja jalustinta ei oo. Niin nyt on jalustin, ja se sanoo että siitä tulee hyvä pyörä. Rassatkoon nyt rauhassa, mikäs tuola on käveleskellä flipfloppien läiskähdellessä asfalttiin. 

Eilen kävin kysymässä naapurin koiraa mun kans lenkille. Mutta yksi toinen naapuri oli ottanut sen. "Mutta lähde niitten mukaan, minä vasta koirani hänelle vein. Me eletään kato täälä semmosessa kivassa yhteisössä jossa pidetään toisista huolta." Ja niinpä siis lähdin heidän kanssaan lenkille. Oli mukava taas kuulla paikkallisen jutustelua paikasta jos toisesta.

Tää on taas niin tämmöstä!