Mun silmät jää pienin väliajoin kiinni yhteen paikkaan. Se paikka voi olla yks kulma tästä näyttöruudusta tai piste seinässä tai iin päällä. Onneks en aja nyt autoa. Vois löytää seuraavaks ittensä pellon laidalta. Istun velttona, ja jos se on mahdollista niin en ajattele mitään. Huojentunut olo, joku kutsuis tätä takki tyhjänä- oloksi. Mun mielestä tää tunne on sellanen oon-päässyt-töistä-ja-loppupäiväksi-ei-oo-mitään-tiedossa-tunne. Eikä ehkä huomiselle eikä seuraavallekaan oo suunnitelmia. Se riippuu asiain haaroista. Mutta mukava tunne, siitä ei pääse yli eikä ympäri! En mää jaksakkaa mitään kirjottaa. Meinasin pyyhkiä tämänkin vähäsen tekstin pois, mutta en jaksanu tehä sitäkään. Voi tätä kanttorin ruumiillista työtä! :D Vie voimat! Ja luin tän tekstin mitä oon nyt kirjottanu tähän. Lähes joka virkkeessä oli kirjotusvirhe. Ton virheenki kirjotin aluks vireh. On aika lopettaa ja mennä kotiin vaikkahan pienelle päivälevolle. Huomenna nukun ainaki kaheksaan. Tullu tutuksi tuo puoli 7. Mää oon vaan heränny sillon, ku silmät on halunnu aueta. Heippa!