Tämän päivän kysymys kuuluu, onko ihminen onnellisimmillaan vapaapäivinään? Kysymys on vaikea, enkä oikeestaan tiedä onko siihen vastausta. Eilen sato vettä oikeen maahan asti. Menin kirjastoon ja hain sieltä ison kasan lehtiä. Niitä viltin alla lueskelin, jalkalampun loisteessa. Sade ropisi peltikattoon ja elämä oli hyvää. Vaan ei oo sadevesikään mun orvokkejani saanut eloon. Tänään perkasin kukkamaitani ja orvokit sai lähteä lähimetsikköön maatumaan. Kiitos kun ilahdutitte päiviäni. Lenkkipolulla tuli nainen vastaan ja huikkasi iloisesti: "Sinäkin täälä lenkillä." Hän puhui oikein tuttavallisesti. Hymyilin sievästi ja höpöttelin sujuvasti. "Mihinkäs asti sinä oot täälä töissä?" kysyi. "Maaliskuulle asti." sanoin. "Voi kyllä me sua pidettäis täälä kauemminkin!" Mukavan oloinen nainen, iloinen ja hersyvä, mutta vielä en tiedä kuka hän oli tai on. Ehkä se selviää tässä ajan mittaan. Onkohan kaikilla muillakin julkkiksilla tämmönen elämä kun mulla!! :D :D Että jutellaan ja ei tiedetä kenen kanssa jutellaan. Se ero kuitenkin mulla ja esim. Kimi Räikkösellä on, että minä jään ilomielin juttelemaan, enkä kävele vaan ohi kommentoimatta kysymystä!
Naapurini, joka on pyörääni rassanut, kertoi ostaneensa kiillotusainetta. Aikoi kiillottaa sillä munki pyöräni. Ahaa, kelpaa. Lupasin palkaksi pakastimesta pullapussin. Hän ilahtui ja minä ilahduin kun hain kiiltävän pyörän takaisin kotipihaan. Samainen mies kysyi eilen, että voisinko joskus lähteä veneelle. Koska hän tarvitsisi veneeseen lisää painoa. :) Tuosta ei voinut loukkaantua. Asiahan on tosi kuin vesi, jos yksin on veneen perässä, niin totta se on kiikkerä. Parikymmentä kiloa toiseen päähän auttaa saamaan veneen tasapainoon! :D Sillä olis kuulemma ongetkin. Voitais pistää matoo koukkuun ja jäädä kuulostelemaan nykimisiä. Eipä siinä, kun kutsu kuuluu, lähden heti kaikkien kilojeni kanssa kohti veneen kokkaa.
Nyt kuitenkin lopetan tämän näpyttämisen. Sen vaan vielä sanon, että tuttuni mun, tule ihmeessä joskus käymään luonani. Tykkäisin siitä niin kovin. Käytäis MelliEllissä kahvilla tai lounaalla!! :) Ja tuohon päivän kysymykseen palatakseni, luulen että olen huomennakin onnellinen, vaikka on työpäivä. Meen nimittäin kehitysvammaisten leirille pitämään musiikkituokiota ja jään sinne heidän kanssaan leireilemään koko illaksi. Se on oleva riemun täyteinen ilta. Se on kans tosi juttu se!
Siun elämä kuulostaa niin hyvältä, että haluan tulla käymään siellä! Ehdottomasti!
VastaaPoistaTotisesti niin on tapahtuva!! :) Tervetuloa!
VastaaPoista