Käyn epäsäännöllisen säännöllisesti kaverini kanssa hoitamassa yksiä lapsia. Eilen oltiin taas. Ekaluokkalainen esikoispoika löi meidät ällikällä. Se halusi lättyjä. Me hoitsut silleen kärvistellen katottiin toisiamme. Kun ei millään viittis alkaa tekemään. "Mutta mää teen, tässä on ohje." Ok, antaa pojan tehdä. Menin hupulaiseksi. Mutta ei moista tarvittu, niin näppärästi poika hoiteli homman kotiin. "Maitoo pitää laittaa tämmöstä viis, 3 kananmunaa, näitä jauhoja käytetään." Ja kun paistamisen vuoro tuli, niin "nyt pitää oottaa niin kauan että taikina ei enää hölsky, muuten lasta menee lätystä läpi." Just. Sillälailla. Ja ei mennyt aikaakaan kun pidettiin lättykestit. Pakastimesta mansikkaa ja jäätelöä päälle. Sai poika vuolaat kehut ja kiitokset, joista hän ei ollut moksiskaan!
Ja nyt on tiistai, vaikka joku muuta väittäis. Lippumme liehuu Runebergin kunniaksi. En kauheesti välitä Runebergin tortuista, mutta itse runoilijaa-kirjailijaa kunnioitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti