Lauseita

Maanantai. Koulun kellarissa, atk-luokassa on hiljaista. Oon täälä yksin. Koneet surisee. Välillä käytävältä kuuluu askeleita. Joku yskii. Jostakin kaukaa kuuluu välillä puhetta. Nyt joku siirtelee tuoleja. Tää on just sellanen hyvä hetki. Saan olla omassa makoisassa rauhassani, mutta ympärillä elämä pyörii. Tulin aamulla kouluun ysiltä, niinku pyrin aina joka aamu tulemaan. Laulelin aikani, mutta sitte en jotenki jaksanutkaan. Halusin keskittyä tämän päivän elämiseen silleen rauhassa, turhia hötkyilemättä. Joku poika tuli tuohon yhdelle koneelle, mutta antaa sen tulla. Tää on kaikille avoin luokka. Toivottavasti se ei vaan ala rähisemään ja rikkomaan tätä rauhaa. En jaksa laittaa mitään kappalejakoja tähän. Lause lauseen perään. Niin on hyvä. Sain koulukaverilta rasvaa. Niveaa. Oli saanut joululahjaksi, mutta ei ollu käyttäny sitä. Kiitos kyllä, vastaanotin sen ilomielin, koska tarvinki just rasvaa. Viulu soi kauniisti tuola jossain. Joku harjottelee. Kyllähän se vähän niin on, että harjotellakin täytyy. Kaikki osaaminen ei oo lahjakkuutta. Se on totisinta totta tuo harjottelu. Ja auta jos et oo sitä tehny ja meet tunnille. Selittelenkö opettajalle huonoa viikkoani, jaksamattomuuttani, kerkiämättömyyttäni, viitseliäisyyttömyyttäni, innottomuuttani... vai soitanko/laulanko vaan pokalla huonosti. Opettaja huomaa kyllä. Ne on huomaavaisuudessaan taitavia. Ja joskus ne on hyvää huomaavaisuuttaan hiljaa ja vaan kuuntelee haparoivaa musiikkiesitystä, toisinaan sitten ihan suusanallisesti itse tuumaavat, että ei ole tainnut nyt harjoittelu maistua. Jotkut tuumaa sen pienillä kirjaimilla, jotkut vähän isommilla. Niin monta tapaa kun on opettajaakin. Mulla soi nyt puhelin. Menen pois rauhastani. Heippa!